pride-movie

Radical left study circle present
MOVIE NIGHT

In Valve, meeting room, 3rd floor; November 11th at 19:00

“Pride”, Film director Matthew Warchus, Britannia 2014, 1 h 55 min.

Pride is a documentary-based comedy about English gay activists who, in the mid-1980s, begin to collect money to support the striking miners. The activists travel to Wales and become acquainted with a mining community. After many difficulties, tricky prejudices and mutual distrust the gay activists and the members of the miner community find mutual solidarity and a common struggle.

The film is spoken in English and subtitled in Finnish. Welcome to watch and discuss! Please, invite your friends as well.

Critics http://www.rogerebert.com/reviews/pride-2014

laos-juho
Kuva: Juha Matinlauri

Harva alustus on yhtä mukaansatempaava ja pysäyttävä kuin Juho Matinlaurin 4.11. pitämä esitelmä ”Indokiina reppureissaajan silmin”. Kiitos paljon, Juho! Kiitos runsaalle ja keskustelevalle yleisölle! Lisämateriaalia illan teemasta ja ajankohtaista tietoa Radikaalivasemmiston opintopiiristä saat liittymällä Fb-ryhmäämme ja seuraamalla kotisivujamme. Juha Tapio

Elokuvailta – Movie night : ”Coming Out”

coming-out

Radikaalivasemmiston opintopiiri järjestää elokuvaillan
Paikka ja aika: Valveen kokoushuone, 3. krs. perjantaina 28.10. klo 19:00

“Coming Out”, ohjaaja Heiner Carow, DDR 1989

Coming Out (suom. Aika uskaltaa) on lämmin kuvaus homoseksuaalista miesopettajasta, joka kamppailee oman identiteetin, ihmissuhteiden ja sosiaalisen paineen ristitulessa. Se on ainoa Saksan demokraattisessa tasavallassa tehty elokuva, jossa homoseksuaalisuus on pääosassa. Saksankielinen elokuva on tekstitetty englanniksi. Tervetuloa katsomaan ja keskustelemaan!

Trailer https://www.youtube.com/watch?v=J-Hsn_SyB1I
***

Radical left study circle present movie night
In Valve, meeting room, 3rd floor; October 28th at 19:00

“Coming Out”, Film director Heiner Carow, GDR 1989

Coming Out is a warm description of a gay male teacher, who is struggling in the crossfire of his identity, relationships and social pressure. This is the only movie made in the German Democratic Republic where homosexuality is a central theme. The film is spoken in German and subtitled in English. Welcome to watch and discuss!

Trailer https://www.youtube.com/watch?v=J-Hsn_SyB1I

Esitelmä Radikaalivasemmiston opintopiirissä 16.9.2016

Isäntämaasopimus – Nato isäntänä talossa

Heinäkuun puolivälissä Financial Times kuvasi maailmanpolitiikkaa seuraavasti: ”Kaaos vallitsee kaikkialla, Trump-ilmiöstä eteläiseen Kiinaan asti”. Kapitalistinen järjestelmä on syvästi rappeutunut. Se toimii pääasiallisesti finanssitasolla, ja keinottelu hallitsee täydellisesti tuotantoa. Eletään tilanteessa, jossa fiktiivinen kansantalous on paljastanut keinotekoisen luonteensa, talouden kuplat puhkeavat toinen toisensa jälkeen, ja kokonaisuus on vajoamassa kaikkialla samanaikaisesti alas. Tunnettu vaikuttaja Zbigniew Brzezinski huomioi myös psykologiset syyt: ”Lopputulos ratkaistaan suuren shakkilaudan päällä. Läntinen maailma maksaa tällä hetkellä siitä, että se luuli voittaneensa pelin vuosina 1989-91”. Brzezinski siis katsoo, että ainoa ulospäästy umpikujasta on suursota. Todellisuudessa sellainen on ollut käynnissä jo monta vuotta. Suursodan kohteena on Venäjä. Tavoite on Venäjän pilkkominen ja siirtolaistaminen, mitä Brzezinskin ehdotti jo Jeltsinin aikana 1990-luvulla. USA:n ja sen eurooppalaisten liittolaisten tuki Ukrainan vallankaappaukselle ja maan äärioikeistolle sekä Syyrian sota ovat konflikteja, joiden perimmäinen vihollinen on Venäjä.

Olennainen osa voimistuvaa militarismia on kaikkialla lännessä käynnissä oleva sotapropaganda, varustelu, Naton laajeneminen ja Venäjän ahdistaminen. Lukuun ottamatta itäisen Ukrainan pientä raja-aluetta, Nato kiristää otettaan Venäjän ympärillä. Myös vielä Natoon kuulumattoman Suomen itäraja on tarvittaessa Naton käytettävissä ja hallinnassa. Nato päättää, milloin se tarvitsee Suomen itärajaa, ilma- ja merialuetta omiin harjoituksiinsa tai todellisiin sotiin. Sen takaa isäntämaasopimus, jonka suomalaiset sotilaat solmivat Naton kanssa. Viime kesänä käydyt Naton sotaharjoitukset Suomen maaperällä käynnistettiin kyseisen sopimukseen nojaten.

Isäntämaasopimus allekirjoitettiin 4.9.2014. Sopimuksen allekirjoitti puolustusvoimien komentaja Jarmo Lindberg. Presidentti Niinistö oli läsnä, kun Yhdysvalloista Suomen isäntämaan tekevä sopimus allekirjoitettiin. Sopimuksen hyväksyi eduskunta, joskin sen sisältö jäi suurelle osalle kansanedustajista hämäräksi. Suomea on natotettu pitkään, käytännössä YYA -sopimuksen raukeamisesta alkaen. Vasemmistoliittoa lukuun ottamatta kaikki muut eduskuntapuolueet ovat hypänneet Naton kelkkaan. Ainoa taho, joka ei hyväksy flirttailua Naton kanssa, on Suomen kansa. Naton ”töpseli” on monta kertaa yritetty työntää pistorasiaan. Se on tapahtunut milloin suoranaisesti kumppanuuden kautta ja milloin yrittämällä kehittää yhteisiä ”puolustuskuvioita” Ruotsin tai muiden pohjoismaiden kanssa. Viime päivinä on keskusteltu Suomen ja USA:n kahdenkeskisestä sotilaallisesta yhteistyöstä. Radikaaleinta isäntämaasopimuksessa (Memorandum of understanding) on kohta, joka antaa amerikkalaisille valtuudet kutsua itsensä Suomeen. Sopimus antaa täten USA:lle ja Natolle mahdollisuuden miehittää Suomi. Synkimmässä vaihtoehdossa USA voi halutessaan hyökätä Venäjää vastaan Suomesta käsin vaikka ydinasein.

Sopimuksen allekirjoittamisesta ei kulunut kauan, kun USA kutsui itsensä sotaharjoituksiin Suomeen. Aikaa ei ole tuhlattavaksi. Uusi globaali geopoliittinen konteksti puhuu raadollisella tavalla. Afganistanin ja Irakin sodat sekä imperialismin interventiot ns. ”arabikevään” tapahtumiin eivät luoneet vain epävakautta laajaan Lähi-idän alueeseen. Ne ovat myös kyseenalaistamassa Sykes-Picot -sopimuksen, joka allekirjoitettiin vuonna 1916, ja joka loi uutta imperialistista järjestystä Ottomaanien valtakunnan raunioille. Nykyisessä historiallisessa vaiheessa joudutaan piirtämään kartat uudelleen, mikä on erittäin väkivaltainen prosessi. Isäntämaasopimus Suomen ja USA:n välillä ja muu lähentyminen Natoon on nähtävissä tämän geopoliittisen realiteetin puitteessa ja osana.

Viime kesänä harjoiteltiin sotaa Hangossa. Baltops16 -harjoituksessa treenattiin yhteistoimintaa Nato-jäsenten ja -kumppaneiden välillä. Siihen osallistuneet armeijat
tuhosivat pintakohteita Itämerellä, kokeilivat ilmatorjuntaa, operaatioita sukellusveneitä vastaan sekä maihinnousua ja asymmetristä sodankäyntiä. Harjoitukset kestivät kaksi viikkoa ja niihin osallistui 17 valtiota, 4500 sotilasta, 49 alusta, 61 ilma-alusta ja kolme sukellusvenettä. Suomen ja Ruotsin lisäksi harjoituksiin osallistuivat mm. Yhdysvallat, Hollanti, Italia, Iso-Britannia ja Saksa. Operaatiota johti Naton merellinen osasto.

Myös USA:n F-15 Eagle-hävittäjät pitivät 22.8. sotaharjoituksia Suomen yllä. Tukikohtana käytetään Viron Äimarin lentokenttää. Tämä on toinen kertaa tänä vuonna kun F-15-hävittäjät harjoittelevat Suomessa. Edellisestä kerrasta toukokuussa nousi kohu, koska amerikkalaiset hävittäjät käyttivät tukikohtanaan Rissalaa tiedottamatta siitä eduskuntaa. Elokuun alussa myös Venäjä kutsui joitakin Nato-maita ja Itämeren Natoon kuulumattomia maita ns. turvallisuuskonsultaatioon. Asialistalla oli Itämeren lentoturvallisuuteen, merenkulkuun sekä sotaharjoitusten seurantaan liittyviä asioita. Suomen ja Ruotsin lisäksi mukaan oli kutsuttu kolme Baltian maata ja Puola, muttei Saksaa eikä Tanskaa.

Osa sotaan valmistelemista on yleisen mielipiteen muokkaaminen. Kansan pitää nähdä Venäjä vihollisena. Sitä varten tarvitaan virallisia tahoja, jotka toteavat sen. Ulkopoliittisen instituutin tutkijat uskollisina imperialisti-isännilleen hoitivat asian hyvin. UPI:n ansiosta me ”tiedämme”, että itänaapurimme on meille entistä suurempi riski. UPI:n raportissa esitettiin jopa lapsellinen väite, jonka mukaan itsenäisyyden juhlavuotena 2017 Venäjä voi yrittää käyttää tilannetta hyväkseen kiistääkseen Suomen itsenäisyyden. Helsingin Sanomat teki suuren jutun, kun Mannerheimin muistolaatta, mitä ilmeisimmin pietarilaisten vaatimuksesta, poistettiin paikaltaan Pietarissa. Iltapäivälehdet ovat kantaneet ahkerasti kortensa kekoon Venäjä-vihan lietsonnassa. Venäjä pitää nähdä riskinä ja Venäjän hyökkäys Suomea vastaan pitää nähdä mahdollisena.

Tämän syksyn aikana Suomi on solmimassa kahdenvälisen sopimuksen USA:n kanssa puolustusyhteistyön lisäämisestä. Asian vahvisti myös Yhdysvaltain Pentagon. Ulkoministeri Timo Soini kutsui kaikki suurlähettiläät Suomeen, jossa hän tiedotti maan uudesta ulkopoliittisesta linjasta. Asian varmisti sekä puolustusministeriö että maan presidentti. Niinistö oli aikaisemmin käynyt kaksi kertaa viime keväänä Washingtonissa ja käy New Yorkissa myös lokakuussa. Keskusteluja Nato-jäsenyydestä käydään tosissaan myös Ruotsissa. Samanaikaisesti Suomessa pohditaan, onko Ruotsi enemmän vaarassa kuin Suomi ja jääkö Suomi yksin, mikäli Ruotsi liittyy Natoon. Molemmissa maissa ollaan samaa mieltä Venäjä-riskistä. Suomen tapaan Ruotsi ei ole enää edes muodollisesti puolueeton maa. Keskiviikosta 14.9.2016 alkaen Ruotsi on päättänyt sijoittaa sotajoukkoja Gotlantiin. Alun perin sotilaat vietiin saarelle harjoittelemaan, mutta pian päätettiin asettaa ne sinne pysyvästi. Puolustusvoimien komentaja Micael Bydén selitti päätöksen syyksi sen, että ”Ulkoinen tilanne on huonontunut ajan myötä”. Gotlannissa ei ole ollut sotilaita yli kymmeneen vuoteen.

Länsimaailmaa ja erityisesti Eurooppaa riepottelee joukko muita kiusauksia, joihin imperialismin on pakko reagoida väkivaltaisesti. Brexitin jälkeen EU:n rakennelma on alkanut purkautua. Tällä kertaa keskipakovoimia eivät edusta Kreikan tai Portugalin kaltaiset pienet maat vaan Iso-Britannia. Perässä on tulossa toinen jättiläinen, Italia. Ranskassa on vakavia taloudellisia ja poliittisia ongelmia. Yritys säätää samansuuntaisia työsuhteita huonontavia lakeja kuin Suomessa sai Ranskan työväenluokan kaduille. Kansa on taistellut huhtikuusta alkaen militantisti vaatien työlain kumoamista ja Hollanden eroa.

Imperialismin historian lopun ja lopullisen voiton huuma päätyi vuonna 2001. Silloin Bush käynnisti uuden, uuteen doktriiniin perustuvan, aikakauden. Siitä lähtien sodat eivät enää tähdänneet nukkehallitusten vaihtamiseen ja vasallimaiden asioiden hallitsemiseen. Uusi oppi alkoi tavoitella geopoliittisten tilanteiden hajottamista, kaaoksen levittämistä ja kokonaisten maanosien karttojen piirtämistä uudelleen.

Imperialismin tavoite on maailman sirpaloituminen sotien kautta. Nykyisessä historiallisessa kontekstissa yhdistyvät Lähi-idän kaaos ja EU:n kriisi, jonka keskipisteenä ovat Brexit, pakolaiskysymys sekä Turkin tilanne. Syyrian epävakaus voi siirtyä Turkkiin. Kyseinen Turkin ”syyrialaistuminen” yhdessä äskettäin tapahtuneiden vallankaappausten kanssa voivat syöstä Turkin raadolliseen sisällissotaan. Turkki ei ole pitkään aikaan ollut tasapainotekijä alueella eikä se perinteinen USA:n uskollinen liittolainen.

Suomen natottaminen eteni nopeasti

Suomi alkoi flirttailla Naton kanssa Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen, kun YYA-sopimusta ei enää ollut. Suomen kansa on aina vastustanut jyrkästi Nato-jäsenyyttä. Syynä tähän oli kokonaisten sukupolvien kasvattaminen liittoutumattomuusaatteeseen ja talvisodan kokemukset. Ulkopolitiikka on kuitenkin tiiviissä yhteydessä talousjärjestelmän ja sisäpolitiikan kanssa. Liittyminen EU:iin ja myöhemmin EMU:iin lähensi Suomea myös Natoon. Kumppanuussopimuksen solmiminen ja armeijan yhteensovittaminen Naton komentojärjestelmien kanssa oli alussa helppoa. Perusteluna oli Nato -option pitäminen avoimena ja ennen muuta se, että jopa Venäjä oli yhteistyössä Naton kanssa. Uudet uhat olivat muka yhteisiä, eikä Suomen kannattaisi jäädä niiden ulkopuolelle. Natottamisprosessin huippuhetki sijoittuu vuoteen 1997.

Siihen aikaan vallassa oli Boris Jeltsin, joka oli avannut Venäjän markkinat globaalipääomille, jakanut julkista omaisuutta kovalla kädellä ja oli näin saamassa maan konkurssitilaan. Kapitalismi oli palautumassa Venäjän maahan aikana, jolloin uusliberalismin sykli oli maailmanlaajuisesti sulkeutumassa. Kaukoidän maista samanaikaisesti alkanut kriisi jatkuu edelleen. Vuonna 1997 Helsingissä Jeltsin myöntyi Bill Clintonin esittämään Naton itälaajentumiseen. Jeltsin asetti ehdoksi vain sen, että Nato ei saisi laajentua entisiin Neuvostoliiton tasavaltioihin, mihin Clinton ei kuitenkaan suostunut. Jeltsin antoi periksi, mikä rohkaisi Suomen Nato-mielisiä. Lohdutukseksi Venäjä hyväksyttiin G7-maiden ryhmään, josta tuli G7+1, myöhemmin G8 ja nykyään G20. Muutaman vuoden kuluessa itäisen Euroopan maiden lisäksi myös Baltian maat olivat Naton jäseniä. Vuonna 2001 Bush nuorempi määritteli turvavyöhykkeekseen aluetta, joka ulottuu Suomenlahdelta Mustalle merelle. Vuonna 2008 Putin ärähti Romaniassa Naton tavoitteelle tarjota liittymismahdollisuutta Ukrainalle ja Georgialle.

Isäntämaasopimus alistaa suomalaiset Naton kenraalien komennon alle harjoituksissa, joiden alkamis- ja päättymisajankohdasta päättää yksipuolisesti Nato. Sopimuksen mukaan Suomi sitoutuu maksamaan Natolle ylläpitokorvauksia harjoitteluajastaan Suomessa. Mahdollisista rikoksista, mihin Nato saattaa syyllistyä, isäntämaasopimusteksti tarjoaa Natolle vastuuvapautta ja syytesuojaa. Amerikkalaiset sotilaat ovat jo ”leikkineet talvisotaa” Lapissa. Käytännössä Suomi on Naton alusmaa. Sopimus ei kiellä mahdollisuutta sijoittaa ydinaseita Suomen maaperälle.

ENTÄ NYT

On hyvin tärkeä käsittää, että kapitalismin korkeimpana vaiheena, imperialismi ei ole vain tietty politiikka, jossa sotien kautta kapitalismi ilmaisee tahtonsa vallata muita maita ja aggression kautta pitää muita kansoja korkonsa alla viemällä niiden rikkauksia. Imperialismi on kapitalismin rappeutumisen vaihe, jolloin finanssipääoma dominoi kaikkia muita pääomanmuotoja. Reaalitalous laahaa perässä ja sen osuus kansantalouden volyymista supistuu yhä enemmän. Näin ollen tuotantoprosessissa syntyvän arvon osuus taloudesta on vähäistä. Suurta roolia näyttelee keinottelu ja luova kirjanpito. On järjestelmän mätänemisen aika. Nykyiset kriisit ovat systeemikriisejä, joiden takana on arvolain kriisi. Tuotantotapa on ylittänyt rajansa ja yrittää pysyä hengissä tuhoamalla pääomia, ihmisiä ja luonnonvaroja. Eletään historiallista käännekohtaa. Järjestelmä uhkaa tuhota koko sivilisaation, jollei sitä kumoavaa subjektia löydy.

Kapitalismin imperialistinen vaihe oli orastamassa yli 100 vuotta sitten 1900-luvun alussa. Ensimmäiset tuhon merkit nähtiin ensimmäisen maailmansodan myötä. Nyt ja vielä raadollisemman toisen maailmansodan jälkeen, kaikki suursodan merkit ovat taas ilmassa. Nykyinen kriisi päästää irti kaikki vanhat nationalismin, rasismin, fasismin ja sodan uhat. Jättiläismäinen kaari sotatantereita avautuu itäisestä Ukrainasta Lähi-itään, Maliin ja Keski-Afrikkaan asti. Konfliktit eivät ole yksittäistapauksia. Marxilaisen analyysin mukaan sotien perussyy on ristiriita maailmanlaajuisten markkinoiden ja kansallisvaltion olemassaolon välillä. Ratkaisu tähän barbariaan on yhteiskunnan sosialistisessa reformoimisessa ja internationalismissa. Uudistukset on tehtävä kansainvälisellä tasolla koordinoidusti sen jälkeen, kun vanha poliittinen porvariston hegemonia on kumottu vallankumouksen keinoin. Imperialismi on kapitalismin rappion vaihe. Samalla imperialistinen vaihe muodostaa yhteiskunnan siirtymävaihetta kohti luokatonta yhteiskuntaa globaalilla tasolla.

Marxilaisten tulisi ymmärtää dialektinen suhde kriisin ja rappeutumisen välillä. Ilman näiden käsitysten yhtäläisyyksien ja eroavaisuuksien käsittämistä, on mahdotonta ymmärtää nykyistä dilemmaa sosialismin ja barbarian välillä. Samalla ilman sitä on mahdotonta rakentaa vallankumouksellista marxilaista teoriaa, analyysia ja sen seurauksena myös käytäntöä. Me puhumme kriisistä, joka on kapitalismin rakenteissa, se on maailmanlaajuinen ja se on ratkaisematon järjestelmän viitekehyksen sisällä.

Brexit merkitsee EU:n hajoamisen alkua. Tämä syventää kapitalistisen finanssi- ja luottojärjestelmän kriisiä. Paluu tuottavan pääoman aikakauteen ei ole mahdollinen. Fiktiivipääomien ennennäkemätön kasvattaminen johtuu järjestelmän sisäisestä logiikasta. Se ei ole väärä veto tai vikapiikki. Liki kymmenen vuotta sitten Yhdysvaltain asuntomarkkinoiden romahtamisesta alkanutta kriisiä, mm. valtioiden velkaantumista, ei ole voitu jarruttaa. Vararikon partaalla on jättiläispankkeja ja maita, joiden ei koskaan uskottu joutuvan sellaiseen tilaan. Sellaisia ovat mm. Brasilia, muut Brics-maat ja Saudi-Arabia. Kiinan talouden hidastumisella on vaikutusta kaikkialle, myös Suomeen.

Myös Suomen poliittinen eliitti osaa tehdä johtopäätöksen, jonka mukaan rauhanomaisia keinoja umpikujasta poispääsemiseksi ei juuri ole. Näin ollen se valitsee puolensa ja alkaa valmistautua tulevia konflikteja varten tällä kertaa omalla alueella. Kuten muuallakin, myös Suomessa sorretun kansan ja riistoa kokevan työväenluokan pitää valita toinen tie. Porvariston pimeitä projekteja pitää estää toteutumasta ainoan mahdollisen keinon kautta. Meidän on valmistauduttava ottamaan kohtalomme omiin käsiimme sekä aineellisesti, henkisesti että organisaattorisesti.

Dimitris Mizaras

RadVas:n opintopiirin elokuvailta 4.5. klo 19. Waltz with Bashir

Israelilaisen Ari Folmanin kirjoittama ja ohjaama pitkä animaatioleokuva Waltz with Bashir on äärimäisen henkilökohtainen teos. Elokuvassa palataan vuoteen 1982, Israelin ja Libanonin välisen sodan aikoihin sekä erityisesti Sabran ja Shatilan pakolaisleirien verilöylyyn.

Sodassa mukana ollut Folman huomasi vuosien jälkeen ettei muista tapahtumista enää mitään. Hän aloitti kokemustensa rekonstruoinnin ja ryhtyi puhumaan sodasta paitsi psykoterapeuttinsa myös silloisten ystäviensä ja armeijatovereidensa kanssa. Lopputuloksena on vaikuttava teos muistamisesta, unista ja sodan traumoista.

Maailmalla monasti palkitussa elokuvassa on poikkeuksellinen muoto: Folman teki aiheesta animaatiodokumentin. Näin hän pääsi paremmin kiinni aiheeseen: mukana on paitsi vuoden 1982 sotatapahtumia myös epäluotettavia muistikuvia, houreita ja painajaisia.

http://yle.fi/vintti/yle.fi/teema/ohjelmat/juttuarkisto/walz-with-bashir.html

Elokuvan kesto 1 t 27 min, valmistusvuosi 2008, kieli heprea / englanti, tekstit: suomi, svenska, norsk tai dansk.

TORSTAIN ELOKUVAILTA / THURSDAY MOVIE NIGHT

Say no to racism

Anarkino ja Antirasismi Oulu esittävät

TORSTAIN ELOKUVAILTA

Aika & paikka: 7.4. klo 18:00; Kulttuuribingo, Mäkelinink. 29

”Ukraine – The Masks of the revolution” (Paul Moreira, 2015)

Ukrainan vallankaappaus tapahtui vuonna 2014. Se esitettiin mediassa kansannousuna ahnetta, korruptoitunutta johtajaa vastaan. Dokumentti esittää tapahtumien synkemmän, inhottavamman puolen: äärioikeiston ja ultranatiolismin nousun. Elokuvassa on englanninkielinen teksti. Tervetuloa katsomaan ja keskustelemaan!

 

Anarkino and Antiracism Oulu present

THURSDAY MOVIE NIGHT

In Kulttuuribingo, Mäkelininkatu 29; April 7th at 18:00

”Ukraine – The Masks of the revolution” (Paul Moreira, 2015)

Ukrainian revolution took place in early 2014. It was presented in media as a popular uprising against a greedy, corrupt leader. This documentary show a darker, uglier side of the revolution: the rise of far-right and ultranationalism. Welcome!

Mihin äärioikeiston katupartiot voivat johtaa?

Sisällissodat, suurvaltojen interventiot, terrorismi ja työttömyys ovat pakottaneet miljoonat ihmiset jättämään kotimaansa ja siirtymään Eurooppaan turvallisemman elämän toivossa. Euroopassa kansallisvaltiot valmistautuvat, vastoin EU:n lakeja ja määräyksiä, torjumaan ”uhkaa” turvautumalla protektionismiin ja nationalismiin. Rajat suljetaan, valtioiden välille nousee piikkilanka-aitoja ja lainsäädäntöä muokataan niin, että se helpottaa karkotuksia. Sen lisäksi natsit ovat aloittaneet katupartioinnin ja ottaneet lain omiin käsiinsä monissa Euroopan maissa, myös Suomessa.

Odinin soturit ja muut natsiainekset kuten kansallinen vastarinta, mutta myös nationalistit kuten IPU, ovat osoittaneet mieltään rajojen sulkemisen puolesta. Äärioikeisto pyrkii jalkautumaan kansan pariin ja hämmentää sitä käyttämällä hyväkseen kansalaisten suurta tyytymättömyyttä hallitusta ja poliitikkoja kohtaan. Hallitus ja virkavalta pitävät äärioikeiston toimia tervetulleina. Kadulla on perätty kenttäoikeudenkäyntejä sekä paluuta 1940-luvulle vaatimalla ”Rajat kiinni, uunit auki”. Äärioikeisto etsii syntipukkeja eri maissa. Saksassa on vaadittu rajan yli pyrkivien pakolaisten ampumista. Saksan Pegida-liike yrittää rantautua Suomeen ja järjestää mielenosoituksia Helsingissä.

Äärioikeiston liikehdintä ei ole viatonta poliisin auttamista, vaan sillä on omat tarkoitusperänsä. Pitäisikö kansalaisten suvaita sitä? Pitäisikö meidän olla vain passiivisen kriittisiä? Miten uuteen huolestuttavaan ilmiöön tulisi suhtautua? Kuinka tätä vaarallista ilmiötä voi vastustaa?

Tule keskustelemaan näistä asioista perjantaina 19.2.2016 klo 19.00 Valveen kokoushuoneeseen, 3. kerros, Hallituskatu 7 (käynti Ojakadulta). Järjestäjä: Radikaalivasemmiston opintopiiri ja DSL. Alustaja: DM.

Tuomitsemme väkivallan ja rasismin

Kempeleessä tällä viikolla tapahtunut raiskaus on hallinnut viime päivät sekä perinteistä että sosiaalista mediaa. Kaksi nuorta miestä leimattiin syyllisiksi rikokseen jo ennen kuin poliisi oli kuullut heitä ja rikoksen uhria.

Tuomitsemme jyrkästi kaiken naisiin, sukupuoli­ ja seksuaalivähemmistöihin ja muihin ihmisryhmiin kohdistuvan väkivallan riippumatta väkivallan uhrin tai rikoksen tekijän etnisyydestä tai muusta seikasta. Jokainen yksilö on vastuussa tekemästään rikoksesta ja kantaa tekonsa seuraukset. Yhteisö ei ole vastuussa jäsenensä teoista.

Vetoamme kansalaisiin, poliittisiin päättäjiin, viranhaltijoihin ja tiedotusvälineisiin, jotta mitään väkivallantekoa tai muuta rikosta ei sallittaisi käytettävän kansanryhmän kollektiiviseen syyllistämiseen. Lisääntyneen pakolaisuuden myötä voimistunut rasismi iloitsee kaikesta, mitä se voi hyödyntää lietsoessaan vihaa pakolaisia, muita ulkomaalaistaustaisia ja eri vähemmistöihin kuuluvia kanssaihmisiämme kohtaan. Rasistit eivät tunne mitään myötätuntoa rikoksen uhria kohtaa vaan käyttävät hyväkseen jopa kaikkein vakavimpia rikoksia pelkästään omien päämääriensä saavuttamiseksi.

Älkäämme antako rasistien käyttää hyväkseen rikoksen uhrin ja hänen läheistensä kärsimystä. Rasismi on rikos. Rasistien lietsoma viha ja harjoittama väkivalta myrkyttävät mielemme ja johtavat suunnattomasti laajempaan väkivaltaan ja kärsimykseen kuin mikään yksittäisen ihmisen tekemä rikos.

Antirasismi Oulu ­verkosto

Seuraavan opintopiirin johdanto / Introduction to next study circle

Jonas Brännberg: Johdanto

Pakolaiset, jotka rikkoivat linnake-Euroopan muurit, yllättivät EU:n ja Ruotsin poliittisen eliitin syksyllä 2015. Samaan aikaan kun poliitikot suhtautuivat pakolaisiin kylmästi, kasvatti pakolaisten haavoittuva tilanne solidaarisuuden aallon kansalaisten keskuudessa. Miljoonat ihmiset kautta Euroopan ovat osoittaneet mieltään ja tarjonneet konkreettista apua sotaa ja sortoa pakeneville.

Valtaapitävät ovat yhdessä median kanssa tehneet kaikkensa rikkoakseen kansalaisten radikalisoitumiskehityksen ja lähestyneet samalla rasistisia puolueita harppauksin. Tulokset ovat nähtävissä, kun rasisteja kiihotetaan väkivallantekoihin ja pakolaiskeskuksiin kohdistuviin murhapolttohyökkäyksiin.

Onnistuvatko valtaapitävät lopettamaan pakolaisiin kohdistuvat solidaarisuuden? Onko rasistien menestys väistämätön tässä tilanteessa? Kuinka torjumme argumentin ”meillä ei ole varaa”? Onko voimakas solidaarisuus merkki syvemmästä trendistä kohti kasvavaa radikalisoitumista ja todellisen vasemmistolaisuuden kasvavasta suosiosta Euroopassa?

Jonas Brännberg: Introduction

In the autumn 2015 the political establishment in EU and Sweden was taken by surprise by the refugees who broke through the walls of Fortress Europe. While the refugees were met with a cold shoulder by the politicians, a wave of solidarity arose from below in response to the vulnerability of the refugees.
Millions of people in Europe have taken to the streets and organized concrete help to those fleeing from war and oppression.

The political establishment, in companion with the general media, have done all they can to break this radicalization and arousing solidarity, and instead rapidly moved towards racist parties. We can see the result of this move as racists have been encouraged to commit acts of violence against refugees and to put refugee camps on fire.

Will the political establishment manage to stop the wave of solidarity with the refugees? Is the triumph of racists inevitable in this situation? How can we counter the ”we cannot afford them ”-argument? Is the solidarity with the refugees perhaps a sign of a more profound trend towards increased radicalization and a growing popularity of leftist ideas in Europe?

Suurmielenosoitus leikkauspolitiikkaa vastaan

 

Sipilän oikeistohallituksen tavoite hävittää lopullisesti työväenluokan ja kansanjoukkojen pitkäaikaisen taistelun tuloksena saavuttamat hyvinvointirakenteet ja sosiaaliset oikeudet on herättänyt voimakkaan vastarinnan. Jo ennen elokuun suurmielenosoitusta tuhannet ihmiset marssivat Helsingissä koulutusta sekä varhaiskasvatusta uhkaavia leikkauksia vastaan.

Viime keväänä eri poliittiset ja yhteiskunnalliset ryhmät muodostivat verkoston järjestääkseen elokuussa valtakunnallisen suurmielenosoituksen ”Hyvinvointia – ei leikkauksia”. Mielenosoituksen tunnuksina olivat ”Leikkauspolitiikkaa vastaan Suomessa, Euroopassa ja koko maailmassa”, ”Riittävä toimeentulo kaikille” sekä ”Ihmis­ ja perusoikeudet kaikille”. Mielenosoituksen järjestänyt verkosto koostui useasta paikallisesta verkostosta, joista eräät olivat erittäin aktiivisia. Esimerkiksi Turun aktivistit työskentelivät ahkerasti koko kesän järjestäen muun muassa paikallisia protesteja Turussa ja lähiseudulla.

Elokuun 22. päivän mielenosoitus Helsingissä oli suurmenestys. 10 000 osallistujan tavoite ylitettiin reilusti. Mielenosoittajia saapui bussilasteittain eri puolilta Suomea. Eräiltä paikkakunnilta, kuten Turusta, tuli useita busseja. Laskelmien mukaan mielenosoitukseen osallistui liki 14 000 henkilöä. Mielenosoituskulkue muodostui useista blokeista kuten muun muassa eläkeläiset, vammaiset, ammattiyhdistysväki, opiskelijat, nuoriso ja lapsiperheet. Myös ympäristö­ ja solidaarisuusjärjestöillä sekä rauhanaktivisteilla oli merkittävä rooli sekä organisoinnissa että itse mielenosoituksessa. Solidaarisuus­ ja kehitysyhteistyötä tekevien järjestöjen tulevaisuus näyttääkin synkältä, kun hallitus valmistautuu leikkaaman lähes puolet kehitysyhteistyömäärärahoista.

Tunnelma mielenosoituksessa oli hieno. Lämpimänä ja aurinkoisena elokuun lauantaina Helsinkiä värittivät punaiset, punamustat, mustat ja muut värikkäät liput sekä erilaiset banderollit. Marssi paitsi näkyi, myös kuului iskulauseiden kaikuessa koko matkan ajan. Ennen määränpäätä kulkue pysähtyi 15 minuutiksi, ja osanottajat istuutuivat kadulle ja jalkakäytävälle. Näin ”pysäytimme pääkaupungin” eli liikenteen suuressa osassa Helsinkiä. Tauko oli symbolinen protesti oikeistohallituksen suunnitelmalle pidentää vuosittaista työaikaa sadalla tunnilla eli noin 15 minuutilla päivää kohti.

Osanottajat olivat ja ovat hyvin tyytyväisiä mielenosoitukseen. Toki taistelu on vasta alkanut. Kamppailun täytyy jatkua, ja se tulee jatkumaan ja laajentumaan. Monin paikoin organisoidaan jo uusia kamppailuja. Jo syyskuun järjestetään useampia paikallisia protesteja ja mielenosoituksia.

Juha Tapio

Opintopiirin luentodioja ja muuta oppimateriaalia

Voit ladata Teija Vaissin 6.2.15 opintopiirissä pitämän luennon Arabit Israelin kansalaisina diat tästä.

Roope Kannisen 20.3.15 opintopiirissä pitämän luennon TTIP- ja CETA sopimusten eteneminen diat
TTIP-ja-CETA-sopimuksen-eteneminen

Dimitris Mizaraksen luentodiat Jyväskylästä ja Oulusta: Mitä trotskilaiset ehdottavat kapitalismin kriisin ylittämiseksi ja uuden suursodan estämiseksi