Seuraavan opintopiirin johdanto / Introduction to next study circle

Jonas Brännberg: Johdanto

Pakolaiset, jotka rikkoivat linnake-Euroopan muurit, yllättivät EU:n ja Ruotsin poliittisen eliitin syksyllä 2015. Samaan aikaan kun poliitikot suhtautuivat pakolaisiin kylmästi, kasvatti pakolaisten haavoittuva tilanne solidaarisuuden aallon kansalaisten keskuudessa. Miljoonat ihmiset kautta Euroopan ovat osoittaneet mieltään ja tarjonneet konkreettista apua sotaa ja sortoa pakeneville.

Valtaapitävät ovat yhdessä median kanssa tehneet kaikkensa rikkoakseen kansalaisten radikalisoitumiskehityksen ja lähestyneet samalla rasistisia puolueita harppauksin. Tulokset ovat nähtävissä, kun rasisteja kiihotetaan väkivallantekoihin ja pakolaiskeskuksiin kohdistuviin murhapolttohyökkäyksiin.

Onnistuvatko valtaapitävät lopettamaan pakolaisiin kohdistuvat solidaarisuuden? Onko rasistien menestys väistämätön tässä tilanteessa? Kuinka torjumme argumentin ”meillä ei ole varaa”? Onko voimakas solidaarisuus merkki syvemmästä trendistä kohti kasvavaa radikalisoitumista ja todellisen vasemmistolaisuuden kasvavasta suosiosta Euroopassa?

Jonas Brännberg: Introduction

In the autumn 2015 the political establishment in EU and Sweden was taken by surprise by the refugees who broke through the walls of Fortress Europe. While the refugees were met with a cold shoulder by the politicians, a wave of solidarity arose from below in response to the vulnerability of the refugees.
Millions of people in Europe have taken to the streets and organized concrete help to those fleeing from war and oppression.

The political establishment, in companion with the general media, have done all they can to break this radicalization and arousing solidarity, and instead rapidly moved towards racist parties. We can see the result of this move as racists have been encouraged to commit acts of violence against refugees and to put refugee camps on fire.

Will the political establishment manage to stop the wave of solidarity with the refugees? Is the triumph of racists inevitable in this situation? How can we counter the ”we cannot afford them ”-argument? Is the solidarity with the refugees perhaps a sign of a more profound trend towards increased radicalization and a growing popularity of leftist ideas in Europe?

Vastaa